Kunnanjohtaja Rurik Ahlbergin juhlapuhe valtuustolle 13.2.2023

Hyvät valtuutetut!

Kuten jo moneen kertaan onkin mainittu, tänään on kulunut 675 vuotta siitä, kun Mustasaari mainittiin ensimmäisen kerran virallisessa asiakirjassa. Alkuperäistä tekstiä ei tosin ole jäljellä vaan ainoastaan sen myöhempi jäljennös, joka on sekä Mustasaaren/Korsholman että Pedersören perustamisasiakirja. Kuningas Maunu Eerikinpoika antoi Kokemäellä kirjoitetulla kirjeellä Mustasaaren, Närpiön ja Pedersören pitäjien asukkaille oikeuden käydä elintarvikekauppaa. Maunu Eerikinpojan toiminta ei kyseisenä vuonna päättynyt siihen. Samana vuonna hän aloitti sodan Novgorodia vastaan. Ruotsin kansallisvaltio laajeni hitaasti Selkämeren ja Perämeren länsi- ja itäpuolen rannikoita ylöspäin prosessissa, jonka oli aloittanut Birger Jarl. Ruotsin läsnäoloa edusti Crysseborgin linna nykyisen Vanhan Vaasan alueella. Se päivätään oikeastaan vielä sata vuotta ajassa taaksepäin, mikä on pystytty osoittamaan muun muassa siitepölyanalyysein.

Maailma näytti silloin aivan erilaiselta. Venäjää ei ollut, ja täältäpäin katsottuna Novgorodin takana oli erillisiä pieniä ruhtinaskuntia. Ranskaa oltiin vasta perustamassa, ja se oli irrottautumassa Englannin vallasta. Tämän päivän Saksa oli ryhmä pienvaltioita ja Tanska oli suurvalta, johon kuului Skåne, Blekinge, Halland ja Saksan pohjoisosia.

Kaikkina näinä aikoina on ollut olemassa Mustasaari/Korsholm, käsite, jolla on ollut eri merkityksiä ja tarkoituksia eri ajanjaksoina. Eerik Pommerilaisen verokirjassa vuodelta 1413 Mustasaaren lääniin kuuluivat Mustasaaren, Kyrön ja Kemin pitäjät nyky-Suomessa sekä Tornio, Luulaja, Piteå, Skellefteå, Lövånger, Bygdeå ja Uumaja nyky-Ruotsissa. Vuodesta 1441 ruvetaan tekemään ero Västerbottenin ja Pohjanmaan/Österbottenin välille.

”Nyky-Mustasaari oli saaristoa”

Rurik Ahlberg 13.2.2023

Kun vuonna 1606 perustettiin kaupunki, josta olisi tuleva Vaasan kaupunki, sen alkuperäinen nimi oli Mustasaari. Mutta asutusta oli jo ennen sitä. Muun muassa Vanhan Vaasan rauniot ovat ajalta ennen kaupungin perustamista, Pyhän Marian kirkko on 1500-luvulta. Toisin sanoen kaupunki perustettiin Mustasaaren läänissä, samoin kuin Pietarsaari perustettiin Pedersören pitäjässä.

Tuohon aikaan nyky-Mustasaari oli saaristoa. Koivulahdesta pääsi veneellä Vanhaan Vaasaan, jossa oli satama. Söderfjärdenin vedet olivat kalaisat ja olisivat osittain vieläkin, jos aluetta ei olisi 1930-luvulla kuivattu. Sepänkylä on vanhoissa kartoissa saaristoa, ja Koskön historiikki uusimpana valaisee erittäin selvästi luonnon täydellistä muutosta vuosisatojen saatossa. Vesitiet ovat muuttuneet järviksi ja pieniksi vesistöiksi tai kokonaan kuivuneet. Kalastus on vaihtunut maatalouteen. Entiselle merenpohjalle rakennetaan teitä. Voidaan jopa sanoa, että varsinainen maailmanperintö on nykyään maa-alueella; aaltoileva meri on muuttunut maatalousmaaksi ja asuinalueiksi.

”Monet ovat elämäntyöllään osallistuneet seutumme rakentamiseen”

Meillä suomalaisilla on tapana sanoa, että pitää katsoa eteenpäin eikä taaksepäin. Sanonnassa on paljon viisautta. Uskon kuitenkin, että on järkevää nähdä asiayhteydet ja ymmärtää, miten oma ympäristö on syntynyt ja ymmärtää, että elämme jatkumossa. Mustasaaressa ja sen peruskunnissa on itse asiassa toiminut, asunut ja elänyt vuosien saatossa satojatuhansia, jollei miljoonia ihmisiä. Monet ovat elämäntyöllään osallistuneet seutumme rakentamiseen. Tai puolustaneet isänmaata, esimerkiksi kun Mannerheim keräsi joukkonsa Sepänkylässä ennen kuin venäläiset joukot riisuttiin aseista Vaasassa sisällissodan ensimmäisenä aamuna.

Ensimmäisen maailmansodan aikainen aseiden ja sotilaiden salakuljetus Merenkurkun yli oli ratkaisevan rohkea teko, jolla Suomi pystyi tuolloin auki olleen pienen historiallisen aikaikkunan aikana hankkimaan itsenäisyytensä. Joitakin vuosikymmeniä myöhemmin Harry Järv kirjoitti itsensä historiankirjoihin omilla ja JR 61:n tekemillä sankariteoilla toisessa maailmansodassa. Hänen kanssaan monet muut puolustivat isänmaatamme, ja heitä meidän on kiittäminen.

Mutta aina ei mennyt hyvin. 1700-luvulla venäläiset joukot tekivät tuhoa Merenkurkussa ja Pohjanmaalla ja polttivat jopa Uumajan. Viimeinen yritys tehtiin vuonna 1809 viemällä venäläisiä joukkoja jään yli. Silloin olisi voinut käydä todella huonosti koko Ruotsin pohjoisosille, ellei rauhaa olisi solmittu ja Suomesta olisi tullut osa Venäjää. Saaristossa olevat kiviuunit, venäläisuunit, muistuttavat meitä vieläkin näistä tapahtumista.

”Vuosi 1809 vaikuttaa Pohjanmaahan ja Satakuntaan vieläkin”

Voidaan sanoa, että vuosi 1809 vaikuttaa Pohjanmaahan ja Satakuntaan vieläkin. Suomi kääntyi. Pohjanlahdesta, joka aikaisemmin oli ollut sisämeri, tuli rajavesi. Suomen kaupunki- ja valtiorakenne rupesi siirtymään rannikolta maan sisäosiin, ensin hitaasti 1800-luvulla, mutta 1900- ja 2000-luvuilla jo suurella voimalla. Tämä onkin syy sille, että Turun ja Pohjanmaan välillä ei ole rautatietä, koska maan fokus ei enää ollut rannikolla. Pohjanmaalle tämä on likimain yhtä suuri tapahtuma kuin Pietarin kaupungin perustaminen, joka muutti asioiden kehityksen Suomenlahden alueella täysin. Olen ihmetellyt, miksi tästä vuoden 1809 perustavanlaatuisesta geopoliittisesta muutoksesta Pohjanmaalla itse asiassa keskustellaan hyvin vähän.

”Tänä päivänä meillä on hyvinvoiva Mustasaari ja hyvinvoiva Pohjanmaa”

No niin, ei kannata kuitenkaan miettiä, millaista olisi, jos olisikin käynyt toisin. Tänä päivänä meillä on hyvinvoiva Mustasaari ja hyvinvoiva Pohjanmaa, jotka ponnistelevat, todellakin monia odotuksia vastaan. Tärkeimpänä perustana ovat yritteliäisyys ja ahkeruus – sekä luottamus. Yhdessä tekeminen. Kysely toisensa jälkeen osoittaa, että kuntalaiset arvostavat kuntaa ja antavat sille korkeita arvosanoja. Väestö on kasvanut tasaisesti, nuorissa 20–34-vuotiaissa jako on erittäin tasainen ja yksi maan tasaisimmista, mikä on merkki paremmasta ja hyvä pohja, jolle rakentaa. Muutaman kuukauden ajan viime syksynä työttömyys oli niin matalalla, että se oli melkeinpä Pohjois-Koreaa alhaisempi.

Mikään ei tapahdu itsestään. Kaiken menestyksen, mutta myös vastoinkäymisten, takana on kova työ. Monet vastoinkäymisistä tulevat ulkopuolelta, kuten vuoden 2008 pankkikriisi tai pandemia tai sota Ukrainassa, ja kuntana meidän pitää pärjätä niiden kanssa. Ja lisää tulee jatkuvasti. Mitään ”tavallisia” vuosia ei oikeastaan ole, vaan kaikilla vuosilla on omat erityispiirteensä. Niissä suunnistamisessa päättäjiltä ja viranhaltijoilta vaaditaan rohkeutta ja viisautta. Näitä molempia meillä on ollut.

”Menestystä tuo vain oma toiminta ja rohkeus”

Lopuksi haluan mainita muutamia esimerkkejä, jotka tänä päivänä ovat meille itsestäänselvyyksiä – ensinnäkin koulukeskus, nykyinen sivistyskampus. Koulukeskuksen rakentamisessa oltiin hyvin rohkeita, kokeiluperuskouluna se oli 1.8.1970 alkaen. Terveyskeskus rakennettiin suunnilleen samoihin aikoihin. Kaikkina vuosina vuoteen 2021 saakka kunta on hienosta terveyskeskuksestaan saanut kuntalaisilta suuret kiitokset. Lukion perustamisella käynnistettiin kyliemme tyttöjen ja poikien kansansivistyksen kohottamisen aikakausi. Ja hieman toisenlaisena esimerkkinä: Köklotintien valmistuminen vuonna 1975 osana vuoden 1973 kuntaliitossopimusta. Ilman tätä tietä Mustasaarella ei olisi 4 100 kesämökkiään. Näille kaikille on yhteistä, että ne olisi ollut helpompi jättää toteuttamatta, mutta olisiko lopputulos ollut kuntalaisille parempi? Vastaus on tietysti ei. Menestystä tuo vain oma toiminta ja rohkeus.

Haluan onnitella sekä 675-vuotiasta Mustasaarta että 50-vuotiasta nykymuotoista Mustasaarta.

Rurik Ahlberg, kunnanjohtaja

13.2.2023

Kuva: Ann-Britt Pada